-
Unelmia elämään
Minulla on taas paljon unelmia, onneksi. Oli aika, jolloin niille ei ollut tilaa ja aika, jolloin lopulta uskoin, että ne ovat vain muita varten ja osani on iloita toisten unelmien toteutumisesta. Onneksi unelmoin taas, pikku hiljaa ja aina enemmän. Elämässä on niin valtavan paljon upeita asioita ja paikkoja, että kuvitteellinen aarrekartta suorastaan pursuaa pilvenhattaroita, jos vain antautuu ajatuksille ja omille toiveilleen. Joskus unelmat ovat hyvinkin pieniä arkisia asioita, kuten kaunis kukka keittiön pöydällä, mahdollisuus ostaa mieleiset vaatteet tai jopa käydä syömässä ulkona romanttisesti. Toisinaan toiveet rajoittuvat kivuttomaan olotilaan, terveyteen ja rauhaan, joista tulee helposti itsestäänselvyyksiä, kun maailma ja arjen vaatimukset vievät mukanaan. Ideaalisessa tilassa, rauhassa ja terveenä, on voimaannuttavaa löytää…
-
Ääneni naisena – pohdintoja sukupuolittuneesta väkivallasta
Mitäkö tänään mietin? Monenlaisia asioita pyörii mielessä, ja ne ovat vaikuttaneet myös yöuniin, unta pätkien. Vältän uutisten lukemista, sillä ikävät tapahtumat laskevat mielialaa, enkä koe tarvitsevani tietoa kaikista maailman synkistä asioista. Tärkeimmät uutiset löytävät tiensä minulle joka tapauksessa – kollegoiden puheista, radiosta tai lööpeistä marketin kassalla. Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin herättäneet ajatuksia, joita en voi sivuuttaa. Ne ovat tuoneet esiin itselleni tärkeitä ja kipeän läheisiä teemoja: naisten alisteisen aseman maailmassa ja naisiin kohdistuvan väkivallan. Viimeisin uutinen tuomitusta väkivallanteosta nuorta naista kohtaan on saanut minut pohtimaan, miten voisin osaltani vaikuttaa tehokkaammin epäkohtien kitkemiseksi ja turvallisemman ympäristön luomiseksi. Opiskellessani projektijohtamista jokunen vuosi sitten, törmäsin Espanjassa professori Karim Errouakiin -ihmisoikeuksien puolustajaan ja…
-
Elossa!
Rakas elämä, olen tässä, koska sinä olet. Elän, koska hengitän ja toivon, että jokainen meistä voisi elää oman näköistään, täyttä elämää, unelmiaan tavoitellen. Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että tiedän tarkalleen, mistä pidän, mikä on minulle hyväksi ja mikä tuntuu aidosti omalta. Matkani on kuitenkin yhä kesken. Yritän sulkea korvani virheellisiltä tulkinnoilta, arvosteluilta ja turhilta kommenteilta, jotka – vaikka ne olisivat hyväntahtoisia – saattavat synnyttää ahdistusta ja jopa epätoivoa. Olen pienestä pitäen ollut herkkä aistimaan, tuntemaan ja reagoimaan kehollisesti erilaisiin tunnetiloihin ja tapahtumiin. Usein olen yrittänyt navigoida tilanteiden läpi niin, että pystyisin prosessoimaan kaiken käsiteltäväksi kokonaisuudeksi ja pukemaan havaintoni sanoiksi. Mutta siinä vaiheessa tilanne on usein ohi, ja olen jäänyt sanattomaksi.…