Rakas elämä, olen tässä, koska sinä olet. Elän, koska hengitän ja toivon, että jokainen meistä voisi elää oman näköistään, täyttä elämää, unelmiaan tavoitellen. Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että tiedän tarkalleen, mistä pidän, mikä on minulle hyväksi ja mikä tuntuu aidosti omalta. Matkani on kuitenkin yhä kesken. Yritän sulkea korvani virheellisiltä tulkinnoilta, arvosteluilta ja turhilta kommenteilta, jotka – vaikka ne olisivat hyväntahtoisia – saattavat synnyttää ahdistusta ja jopa epätoivoa. Olen pienestä pitäen ollut herkkä aistimaan, tuntemaan ja reagoimaan kehollisesti erilaisiin tunnetiloihin ja tapahtumiin. Usein olen yrittänyt navigoida tilanteiden läpi niin, että pystyisin prosessoimaan kaiken käsiteltäväksi kokonaisuudeksi ja pukemaan havaintoni sanoiksi. Mutta siinä vaiheessa tilanne on usein ohi, ja olen jäänyt sanattomaksi.…