-
Rakkaudesta hotelleihin
Saattaa kuulostaa siirappiselta, mutta hotellirakkaus on syvällä minussa. Se on ollut niin vahva osa elämääni, että opiskelin hotellialaa Sveitsissä tavoitteenani työskennellä kansainvälisessä hotelliketjussa johtajana tai pyörittää omaa B&B:ä alpeilla, tai kenties jonkin huvittelukeskuksen lähettyvillä. Vaikka perhe-elämä on vienyt minut toiseen suuntaan, tämä intohimo ei ole koskaan hävinnyt minusta. Hotellielämässä kiehtovinta on sen kansainvälisyys, ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja tahto tarjota asiakkaalle nautinnollinen kokemus – luoda heille oikea ”home away from home”. Parhaimmillaan hotellityö saa sydämen pakahtumaan ilosta, kun vieras viihtyy niin hyvin, että tuntee onnellisuutta ja haluaa palata takaisin. Hotellien aulat ovat usein tunnelmallisia paikkoja, joissa voi nauttia lasillisen tai tavata ystävän tai liiketuttavan. Ravintolat tarjoavat monesti herkullista ruokaa, vaikka ne eivät…
-
Selkeyden osuus onnellisuudesta
Olen tänään pohtinut paljon onnellisuutta monelta eri kantilta – mikä tekee onnelliseksi, mitä voisin tehdä ollakseni onnellisempi ja kuinka vaalia omaa onnellisuutta. Huomaan, että silloin kun oma onneni hiipuu, on elämääni hiipinyt itselleni epämieluisaa melua ja hälinää, joka tulee muun muassa epäsuorasta kommunikoinnista, ympäristön epärealistisista odotuksista, epäsiisteydestä ja -järjestyksestä. Nyt kun mietin tarkemmin, niin kaikki epä-alkuiset asiat saavat voimaan pahoin. Epäystävällisyys, epäeettisyys, epärehellisyys… you name it. Tätä syystä varmaankin ydintehtävä kaikessa työssäni on ollut virtaviivaistaminen, flow, sujuvuus ja selkeys. Kun tekeminen sujuu, on mutkatonta ja asiat hoituvat kivuttomasti, tunnen suurta onnellisuutta. Pidän itseäni flown sanansaattajana ja samalla huomaan viime kuukausina ajautuneeni tilaan, jossa se on itseltäni hiipunut käden ulottumattomiin. Mitä ihmettä…
-
Unelmia elämään
Minulla on taas paljon unelmia, onneksi. Oli aika, jolloin niille ei ollut tilaa ja aika, jolloin lopulta uskoin, että ne ovat vain muita varten ja osani on iloita toisten unelmien toteutumisesta. Onneksi unelmoin taas, pikku hiljaa ja aina enemmän. Elämässä on niin valtavan paljon upeita asioita ja paikkoja, että kuvitteellinen aarrekartta suorastaan pursuaa pilvenhattaroita, jos vain antautuu ajatuksille ja omille toiveilleen. Joskus unelmat ovat hyvinkin pieniä arkisia asioita, kuten kaunis kukka keittiön pöydällä, mahdollisuus ostaa mieleiset vaatteet tai jopa käydä syömässä ulkona romanttisesti. Toisinaan toiveet rajoittuvat kivuttomaan olotilaan, terveyteen ja rauhaan, joista tulee helposti itsestäänselvyyksiä, kun maailma ja arjen vaatimukset vievät mukanaan. Ideaalisessa tilassa, rauhassa ja terveenä, on voimaannuttavaa löytää…
-
Ääneni naisena – pohdintoja sukupuolittuneesta väkivallasta
Mitäkö tänään mietin? Monenlaisia asioita pyörii mielessä, ja ne ovat vaikuttaneet myös yöuniin, unta pätkien. Vältän uutisten lukemista, sillä ikävät tapahtumat laskevat mielialaa, enkä koe tarvitsevani tietoa kaikista maailman synkistä asioista. Tärkeimmät uutiset löytävät tiensä minulle joka tapauksessa – kollegoiden puheista, radiosta tai lööpeistä marketin kassalla. Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin herättäneet ajatuksia, joita en voi sivuuttaa. Ne ovat tuoneet esiin itselleni tärkeitä ja kipeän läheisiä teemoja: naisten alisteisen aseman maailmassa ja naisiin kohdistuvan väkivallan. Viimeisin uutinen tuomitusta väkivallanteosta nuorta naista kohtaan on saanut minut pohtimaan, miten voisin osaltani vaikuttaa tehokkaammin epäkohtien kitkemiseksi ja turvallisemman ympäristön luomiseksi. Opiskellessani projektijohtamista jokunen vuosi sitten, törmäsin Espanjassa professori Karim Errouakiin -ihmisoikeuksien puolustajaan ja…
-
Kun lapsen intohimo luistelee vanhemman arjen uusille urille
Mistä tunnistaa töissä kilpaluistelijan vanhemman? ”Hänen autonsa on se vanhin kottero parkkipaikan rivissä”, virkkoi kerran kollegani, menestyneen muodostelmaluistelijan isä. Tähän en olisi osannut vielä neljä vuotta sitten samaistua, mutta nyt ymmärrän häntä paremmin kuin hyvin. Kun leijonanosa resursseista suuntautuu tyttären harrastukseen, muille asioille ei aina jää kovin paljon tilaa. Harrastus imaisee mukaansa koko perheen, eikä sitä ymmärrä, ennen kuin itse elää sen todeksi. Myös tyttäreni on alkanut oivaltamaan, että vain toinen luistelija tai jääurheilija todella käsittää, mitä tämä vaatii ja mitä kaikkea se merkitsee. En olisi villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut työskenteleväni osittain lennosta suhaillessani ja sinkoillessani edes takaisin, viettäen samalla merkittävän määrän aikaa jäähallilla tai harrastuksen oheistoiminnoissa. Kaikki alkoi viattomasti siitä,…
-
Kahden äidin getaway
(Tekstini sisältämät linkit eivät ole kaupallisia, enkä saa niistä taloudellista hyötyä. Linkit ovat tarkoitettu vain tiedon jakamiseen ja inspiraation lähteiksi.) Viime vuosina olen päässyt ulkoilemaan ystävieni kanssa noin kahdesti vuodessa. Muutamia kertoja on yritetty sopia treffejä, mutta aikataulut eivät ole osuneet yhteen harrastusten kanssa, joku on ollut kipeänä, tai reissu olisi ollut taloudellisesti mahdoton toteuttaa. Aina kun olemme saaneet retken sovittua, ovat suunnitelmat kutistuneet lähiympäristössä pyörähtämiseen. Näin kävi myös Ean viiskymppisten kanssa, jotka piti viettää Ibizalla tanssien, mutta päätyivät Tallinnan reissusuunnitelmien kautta yhden päivän festarikeikaksi Lahteen. Mukavaa oli silti, nautimme molemmat musiikista ja tanssimisesta suunnattomasti. Kummipoikani äidin kassa kävimme viimeksi Puolassa minimatkalla helmikuussa vuonna 2020 ja suunnitelmamme ulkoilla onnistui heti…
-
Elossa!
Rakas elämä, olen tässä, koska sinä olet. Elän, koska hengitän ja toivon, että jokainen meistä voisi elää oman näköistään, täyttä elämää, unelmiaan tavoitellen. Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että tiedän tarkalleen, mistä pidän, mikä on minulle hyväksi ja mikä tuntuu aidosti omalta. Matkani on kuitenkin yhä kesken. Yritän sulkea korvani virheellisiltä tulkinnoilta, arvosteluilta ja turhilta kommenteilta, jotka – vaikka ne olisivat hyväntahtoisia – saattavat synnyttää ahdistusta ja jopa epätoivoa. Olen pienestä pitäen ollut herkkä aistimaan, tuntemaan ja reagoimaan kehollisesti erilaisiin tunnetiloihin ja tapahtumiin. Usein olen yrittänyt navigoida tilanteiden läpi niin, että pystyisin prosessoimaan kaiken käsiteltäväksi kokonaisuudeksi ja pukemaan havaintoni sanoiksi. Mutta siinä vaiheessa tilanne on usein ohi, ja olen jäänyt sanattomaksi.…