Mistä tunnistaa töissä kilpaluistelijan vanhemman? ”Hänen autonsa on se vanhin kottero parkkipaikan rivissä”, virkkoi kerran kollegani, menestyneen muodostelmaluistelijan isä. Tähän en olisi osannut vielä neljä vuotta sitten samaistua, mutta nyt ymmärrän häntä paremmin kuin hyvin. Kun leijonanosa resursseista suuntautuu tyttären harrastukseen, muille asioille ei aina jää kovin paljon tilaa. Harrastus imaisee mukaansa koko perheen, eikä sitä ymmärrä, ennen kuin itse elää sen todeksi. Myös tyttäreni on alkanut oivaltamaan, että vain toinen luistelija tai jääurheilija todella käsittää, mitä tämä vaatii ja mitä kaikkea se merkitsee. En olisi villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut työskenteleväni osittain lennosta suhaillessani ja sinkoillessani edes takaisin, viettäen samalla merkittävän määrän aikaa jäähallilla tai harrastuksen oheistoiminnoissa. Kaikki alkoi viattomasti siitä,…